AAMUJA!

Hyi. Tänää se taas tarvi tehä. Herätä aamuvuoroon! Mut isketää aamuvuoroon siin noin kahden kuukauden välein ja voin kertoa, että ku päivärytmi on normaalisti se että herää kahden-kolmen aikaan ja siihen päälle vielä nukkuu päiväunet parhaimpina päivinä, nii eihä tästä aamusta taas tullu hevonhelvettiä :D No ei menny kylläkää nii huonosti ku viime kerralla, jolloin töihin lähettyä rikoin ton mun nilkan koska kaaduin oman taloni rappusiin. Sillon olin nukkunu pyöreet nolla tuntia, tänään olin nukkunu sentään n. tunnin ah. Yks asiakas jopa sano kuinka voin olla aamulla näin pirteenä, sanoin että oon vaan niin sairaan hyvä näytteleen.

Sit haluun kertoo vähä lisää asiakkaista. Mun työnkuva on välillä aika laaja. Tänään se laajentu terapeutiks. Semmonen about 50v kantisnainen tuli aamulla joskus kasin aikaan ihan kännissä kertoon kuinka häntä väsyttää ku ei oo nukkunu yhtää. Sanoin että sitä on liikkeellä. Sit se kerto, että kuinka hän nyt miehestäänki sitte lopulta eros ja että kyllä tuntuu pahalta. Siihen se si jäi purkaan sydäntään ja haloo varmaan mää osaan sitä auttaa. Eka sanoin vaan, että no kaikki miehet ny on idiootteja, mutta se ilmeisesti oli vielä vahvasti sitä mieltä, että se mies ei oo, josta siirryttiin ainoaan neuvoon, jonka ihmiselle jota et oikeesti tunne, voi antaa: 

(we<3it)

Mut haloo, ei sille kelvannu toikaa. Onko pakko si tulla itkee lähikaupan myyjälle, jos ei mun neuvot kelpaa :D

Sitten juurikin ennen kotiinlähtöö tuli toinen kans kovin miellyttävä asiakaskohtaaminen. Näin ku ovista käveli semmonen poika johon olin joskus viime vuonna ihan in lööööövv. Mulla oli siis hetki aikaa keräillä itteni, mutta enhän mä siihen kyenny. Helotin varmaa naama punasena ja änkytin ku yritin hintaa sanoo ja ja ja se kyllä tietty kans tunnisti, miksei tunnistais, ja si me molemmat vaa jotai virnuiltii muttei kuitenkaa sanottu mitää. V I H A A N noita tilanteita yli kaiken. Ja ku ei ollu ees eka kerta ku noin käy. Se on aina yhtä hämmentävää. Ugh.